Ilmailukerho Kiurun Siivet ry:n historia 1976–2026

Lyhyt kertomus perustamisesta nykypäivään

Kerhon perustaminen

Lehti-ilmoituksen perusteella kokoontui 10.1.1976 24 ilmailusta kiinnostunutta henkilöä alustavaan kokoukseen, jossa kartoitettiin ilmailukerhon perustamisen edellytyksiä paikkakunnalle. Kokouksessa valittiin henkilöt allekirjoittamaan perustamiskirja sekä laatimaan kerholle säännöt. Paikalla oli myös naapurikerhojen edustajia. Varsinainen perustava kokous pidettiin 25.1.1976.

Kerho perustettiin käytännössä tyhjästä – kenttää tai koneita ei ollut, mutta lentämisestä ja ilmailusta kiinnostuneita kyllä riitti. Perustavassa kokouksessa hyväksyttiin kerholle säännöt. Yhdistyksen tarkoitukseksi asetettiin toimia kotipaikkakunnallaan ilmailuharrastuksen eri muotojen edistämiseksi, herättää ja ylläpitää innostusta ilmailuharrastukseen. Vaikka resurssit olivat alussa rajalliset, into ja talkoohenki olivat vahvoja. Tavoitteeksi asetettiin myös lentokentän saaminen paikkakunnalle. Tämän tehtävän toteutuksessa keskeisen panoksen antoivat kerhon ensimmäinen puheenjohtaja Jaakko Kastarinen sekä Jukka Manninen ja Hannes Laukkanen.

Moottorilentäjän lupakirjaan oikeuttavan kurssin järjesti Pyhäjärven ilmailukerho vuonna 1976. Kurssille osallistui 10 oppilasta ja lupakirjan sai vielä samana vuonna 8 oppilasta. Myöhemmin Ylä-Savon ilmailijat järjesti purjelentäjän lupakirjaan oikeuttavan kurssin, johon osallistui muutama kerhon jäsen.

Heti ensimmäisenä talvena järjestettiin useita yleisölennätyksiä Kiurunjärven jäältä ulkopuolisten toimijoiden toimesta.

Tällä tavoin ilmailuharrastuksen siemen kylvettiin Kiuruvedelle, ja siitä lähtenyt toiminta on jatkunut näihin päiviin saakka – vaikka matkan varrella onkin ollut ajoittain hiljaisempia vuosia, on kiinnostus ilmailuun pysynyt elävänä.

Alkusanat

Tämä kertomus esittelee kerhon historian vuosilta 1976–2026 ja pohjautuu toimintakertomuksiin, pöytäkirjoihin sekä jäsenten omiin muistoihin. Kertomus ei seuraa tiukkaa aikajärjestystä, vaan on jaettu eri harrastuslajeja käsitteleviin kappaleisiin. Lopusta löytyvät historialliset faktatiedot ja tilastot. Valokuvia menneiltä vuosilta on rajallisesti saatavilla; osa kuvista on skannattu lehdistä ja lehtileikkeistä. Tekstiä voidaan vielä muokata ja valokuvia päivittää tai lisätä, mikäli uusia kuvia löytyy.

Moottorilentotoiminta

Moottorilentotoiminta muodostui Ilmailukerho Kiurun Siivet ry:n alkuvuosina keskeiseksi toimintamuodoksi. Ensimmäiset moottorilentolupakirjat hankittiin vuonna 1976, kun osa jäsenistä osallistui Pyhäjärven Ilmailukerho järjestämälle kurssille. Koulutus ja lentotoiminta toteutettiin aluksi vuokrakoneilla, joita käytettiin Pyhäsalmen ja Kuopion lentokentillä sekä talvisin Kiurunjärven jäällä, jonne aurattiin kiitotie lentotoimintaa varten.

Kerholla ei ollut mahdollisuutta hankkia omia moottorilentokoneita taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. Ratkaisuksi perustettiin Kiurun Lentäjät Oy, jonka avulla saatiin rahoitus konehankintoihin. Myöhemmin myös kerho tuli osakkaaksi perustettuun yhtiöön. Ensimmäinen oma kone oli kaksipaikkainen Cessna 150, joka hankittiin jo vuonna 1976. Myöhemmin kalustoa täydennettiin nelipaikkaisella Rallye Commodore -koneella.

Vuonna 1982 Kiurun Lentäjät myi Rallye Commodore -koneen ja hankki tilalle nelipaikkaisen Cessna Reims Rocket FR172 -koneen. Tämä mahdollisti sekä purjelentotoiminnan että palolentojen suorittamisen kerhossa. Lisäksi muutama jäsen hankki ansiolentäjän lupakirjan, ja Kiurun Lentäjät hankki ansiolentotoimiluvan, jonka myötä yhtiö pystyi tarjoamaan mm. yleisölennätyksiä.

Talvisin Kiurunjärven jäälle aurattiin kiitotie, joka mahdollisti toiminnan myös talvisin. Yleisölennätyksiä järjestettiin Haapakummun kentällä sekä talvisin monilla paikkakunnan ja lähialueiden järvien jäillä. Moottorilentokoneita käytettiin purjelentokoneiden hinaukseen sekä palolentotoiminnassa. Moottorilentotoiminta jatkui kerhossa 2000-luvun alkuvuosiin saakka.

Moottorilento koulutus tapahtui alussa Pyhäjärven ilmailukerhon järjestämänä. Tässä teoriakurssilla Pyhäsalmessa johdetun-VFR (yölento) kelpuutusta varten joulukuussa 1977.

Ensimmäinen kerhon käytössä ollut kone oli Kiurun Lentäjien syksyllä 1976 hankkima Cessna 150 OH-CEF

Aivan alussa lennettiin myös naapurikerhojen koneilla. Tässä tankataan Pyhäsalmen C-172 OH-CEY konetta lokakuussa 1976

Ralley OH-SDO oli käytössä 70/80 lukujen vaihteessa muutaman vuoden.

C-150 OH-CEF maaliinlasku kilpailussa joskus 80-luvulla.

Kiurunjärven jäälle aurattiin talvisin kiitotie. C-172 OH-CNQ oli myös suksivarustuksessa.

Purjelentotoiminta

Purjelento nousi tärkeäksi osaksi kerhon toimintaa heti perustamisen jälkeen. Ensimmäiset purjelentolupakirjat suoritettiin jo vuonna 1976, mutta oman kaluston puutteen vuoksi lentotoiminta tapahtui aluksi naapurikerhojen koneilla ja kentillä, Iisalmessa ja Pyhäsalmella. Oman kaksipaikkaisen koulutuskoneen hankinta vuonna 1981 mahdollisti purjelentotoiminnan käynnistämisen Kiuruvedellä. Myöhemmin hankittiin myös kaksi yksipaikkaista purjekonetta. Hinaustoiminta tapahtui pelkästään lentokonehinauksena, joka toimikin varsin hyvin koska kerhossa oli useita hinauslentäjiä. Hinaustoiminnassa avustettiin myös naapurikerhoja.

Vuonna 1982 kerho sai oman purjelennonopettajan, mikä mahdollisti tehokkaan ja omatoimisen koulutuksen. Purjelento vakiintui nopeasti kerhon keskeiseksi toiminnaksi ja kerho hankki lisää kalustoa, parhaimmillaan kolme purjelentokonetta.

Purjelentotoiminnassa hyödynnettiin Ylä-Savon ilmailijoiden kanssa tehtyä yhteistyötä, mikä tehosti resurssien käyttöä.

Kerho osallistui eri tapahtumiin kuten mm. Kenbnellä ja Pallaksella keväisin järjestetyillä aaltolentoleirillä, joissa muutama kerhon jäsen on käynyt.

Purjelentokalusto vaati vuosittain huoltoa, jotka suoritettiin pääasiassa omana työnä. Talvisin lämpimässä tilassa jos sellainen oli saatavissa ja keväisin omassa hallissa. Koneille tehtiin myös laajempia peruskorjaus ja vauriokorjauksia. Osa huolto- ja korjaustöistä toteutettiin ulkopuolisten palveluntarjoajien toimesta.

Purjelentäjiä koulutettiin 1980- ja 1990-luvuilla, ja toiminta jatkui 2000-luvun alkuun asti.

Hinaukseen lähtö sorakentältä

Blanik L-15 OH-631

Koneiden huoltoa

Blanik hinauksessa koululennolla.

Lennokkitoiminta

Lennokkitoiminta oli merkittävä osa kerhon nuorisotoimintaa alusta lähtien. Ensimmäiset lennokkikerhot kokoontuivat kunnan nuorisotiloissa, ja osallistujamäärät olivat suuria, erityisesti 10–15-vuotiaiden poikien keskuudessa. Toimintaa hidasti kuitenkin kunnollisten tilojen puute, sillä keskeneräisiä lennokkeja ei voitu jättää kuivumaan rauhassa, mikä vaikeutti rakentamista ja edistymistä harrastuksessa. 80-luvun alkupuolella ei ohjattua toiminta voitu järjestää sopivien tilojen ja vetäjien puuttuessa. 80-luvun loppupuolella Kiuruveden seurakunta tarjosi toimintaan sopivat tilat. Tämän ansioista ohjattua lennokkitoimintaa voitiin jatkaa aina 90-luvun loppuun saakka. Kerhon jäsenet osallistuivat moniin lennokkikilpailuihin ja -tapahtumiin ja lennokkileireihin. Toka-lennokkikilpailuihin kerholaiset osallistuivat monena vuotena. Ohjatun toiminnan jatkuvuus oli ajoittain haasteellista sopivien tilojen ja vetäjien puuttuessa. Vaikka ohjattua toimintaa ei aina voitu tarjota, toiminta jatkui kuitenkin omatoimisesti ja lennokkiharrastajat käyttivät lentokenttää lennätys toiminnassa.

Lennokkitoiminnan merkitys korostui myös silloin, kun kerhon toiminta aktivoitui uudelleen vuonna 2016. Tällöin lentokentälle rakennettiin laadukas nurmipintainen lennokkikenttä, mikä paransi huomattavasti harrastusmahdollisuuksia. Kentällä on järjestetty useita Aircombat-taistelulennokkien kilpailuja. Nykyisin kerho ei järjestä ohjattua lennokkitoimintaa, mutta tarjoaa harrastajille mahdollisuuden omatoimiseen lennättämiseen ja toimimiseen lentokentällä.

Lennokkikerhoa pidettiin seurakunnan tiloissa.

RC-koneen viritystä

Lennätystä ilmailutapahtumassa

Talvella lennätys oli mahdollista järven jäällä

Järven jäällä oli tila lennättää.

Pyöräkoneilla lennättäminen tapahtui kiitotieltä

Palovalvontalennot

Palovalvontalennot muodostivat merkittävän osan kerhon yhteiskunnallisesta tehtävästä erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla. Valvontalentoja suoritettiin yhdessä Ylä-Savon ilmailijoiden kanssa

Kerholla oli käytössään sopiva kalusto ja riittävästi lentäjiä valvontalentojen suorittamiseen. Ensimmäiset palolennot kerho sai hoidettavakseen vuonna 1982 Kuopion lääninhallituksen toimeksiannosta, ja toimintaa jatkettiin useana kesänä.

Palolennot olivat vastuullinen tehtävä, joka vaati sekä lentotaitoa että hyvää organisointia, ja kerho suoriutui niistä hyvin. Toiminta edellytti myös osallistumista eri koulutuksiin ja harjoituksiin viranomaisten kanssa. Moottorilentäjien lisäksi valvontalennoille osallistuivat myös purjelentäjät, jotka toimivat tähystäjinä lennoilla.

Palolentotoiminta toi myös varoja ja näkyvyyttä kerholle sekä vahvisti yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

Palolennolle valmistautumassa heinäkuussa 1988.

Valmiina lähtöön palolennolle Jorma Repo lentäjä, Mikko Keinonen tähtystäjä.

Tällä kertaa ei ollut savuhavaintoja.

Palolentoreitin pituus oli 290 km ja lentoaikaa siihen meni 1:40 h jos ei tapahtumia ollut.

Tapahtumat

Kerhon toiminnan eri vaiheissa tapahtumat ovat olleet keskeinen osa yhteisöllisyyden rakentamista ja ilmailuharrastuksen ylläpitämistä. Jo alkuvuosina järjestettiin yleisölle avoimia ilmailutapahtumia, jotka kokosivat yhteen lentämisestä kiinnostuneita ja lisäsivät lajin tunnettuutta paikkakunnalla. Tapahtumien avulla kerho on edistänyt harrastuksen näkyvyyttä ja kannustanut uusia harrastajia liittymään mukaan toimintaan.

Hiljaisempien vuosien jälkeen, toiminnan käynnistyessä uudelleen vuonna 2016, tapahtumatoiminta sai uutta virtaa. Kerho on sittemmin järjestänyt muutamia avoimia Ilmailupäiviä, joiden aikana sekä kerhon että lähialueen harrastajat ovat esitelleet kalustoaan ja antaneet kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua ilmailuun. Näiden tapahtumien päätavoitteena on ollut ilmailuharrastuksen esittely ja uusien jäsenten houkutteleminen kerhon toimintaan.

Ilmailutapahtumassa v.1987

Kerhon koulukone ilmassa.

Laskuvarjohyppyjä

Tahtumat toivat myös tuloja kerholle.

Tapahtumissa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua ilmailun eri muotoihin.

Tapahtumissa järjestettiin myös yleisölennätyksiä

Koulutustoiminta

Koulutustoiminta on ollut olennainen osa kerhon toimintaa sen koko historian ajan. Alkuvuosina lentolupakirjakurssit järjestettiin yhteistyössä Pyhäjärven Ilmailukerhon ja Ylä-Savon Ilmailijoiden kanssa, sillä kerholla ei tuolloin ollut omaa koulutuslupaa, lentokalustoa tai kenttää käytettävissä. Näiltä kursseilta valmistui kerhon ensimmäiset moottorilentäjät ja purjelentäjät. Kurssit toteutettiin osittain myös yhteistyössä kansalaisopiston kanssa.

Jo aivan alkuvaiheessa kerholle hankittiin simulaattori, joka mahdollisti harjoittelun myös maassa. Simulaattori oli Link Trainer 4D MK 2, joka oli ollut alun perin ilmavoimien käytössä. Tekniikka oli peräisin 1950 luvulta. Simulaattori jäi kuitenkin aika vähäiselle käytölle, joten lahjoitettiin Keski-Suomen ilmailumuseolle v.1986.

1980-luvulla purjelentokoulutus vakiintui kerhon omaksi toiminnaksi, kun käytössä oli oma opettaja ja koulutuskalusto. Samalla vuosikymmenellä järjestettiin myös muutama moottorilentäjän lupakirjakurssi. 1990-luvulla koulutustoiminta laajeni edelleen, kun tarjontaan lisättiin ultrakevytlentokoneiden koulutus. Koulutustoiminta on osaltaan mahdollistanut jäsenistön jatkuvan uusiutumisen sekä ilmailutaitojen ylläpitämisen kerhossa. Kerholla on vuosien varrella ollut koulutusluvat moottorilennolle, purjelennolle sekä ultrakevytlentokoneille.

Nykyisin kerholla ei enää ole omaa koulutuslupaa, vaan koulutus hoidetaan naapurikerhojen toimesta. Kerho tukee kuitenkin koulutustoimintaa mahdollisuuksien mukaan.

Moottorilento koulutus tapahtui alussa Pyhäjärven ilmailukerhon järjestämänä. Tässä teoriakurssilla Pyhäsalmessa johdetun-VFR (yölento) kelpuutusta varten joulukuussa 1977.

Blanik lähdössä koululennolle.

Oppilaan kaste ensimmäisen yksin lennon jälkeen.

Puma Sprint 145 oli kerholla vuokralla koutuskäytössä

Lentokentän rakentaminen

Oman lentokentän rakentaminen oli kerholaisten pitkäaikainen haave, joka toteutui sinnikkään työn ja yhteistyön tuloksena. Sopiva kenttäpaikka löytyi Haapakummusta, ja kunta osti maa-alueen sekä antoi sen kerhon käyttöön vuonna 1978 lentokentän rakentamista varten. Rakennuslupa saatiin kesällä 1979, ja kenttä rakennettiin suurelta osin talkootyönä. Puusto kaadettiin keväällä ja maansiirtotyöt tehtiin osin paikallisen kurssikeskuksen harjoitustyönä. Ensimmäiset koneet laskeutuivat kentälle syksyllä 1979, ja Ilmailuhallituksen käyttölupa myönnettiin lokakuussa samana vuonna. Rahoitusta hankkeelle saatiin valtion pienlentokentille myönnettävistä avustuksista sekä kerhon omarahoituksesta. Kiitotie pituudeksi tuli 845 m ja leveydeksi 18 m.

Kentän kehittämistä jatkettiin vuosien varrella. Merkittävä parannus oli asfalttipäällysteen saaminen vuosina 1989–1991, mikä paransi huomattavasti kentän liikennöitävyyttä ja käyttömahdollisuuksia pienkoneille. Päällystyksen rahoitukseen osallistuivat valtion ja kerhon lisäksi myös kunta.

2000-luvun alussa kentän kunto heikkeni, kun puusto ja vesakot kasvoivat reuna-alueilla ja asfaltin vauriot lisääntyivät, eikä kenttä enää täyttänyt pitoluvan ehtoja. Toiminnan uudelleenkäynnistyksen yhteydessä vuonna 2016 aloitettiin myös kentän kunnostus. Reuna-alueita raivattiin ja asfalttia korjattiin. Kentän eteläpään puuston poistamisesta sovittiin maanomistajan kanssa, ja alueelta poistettiin yli kaksi hehtaaria puustoa, mistä jouduttiin maksamaan korvaus maanomistajalle. Kunnostustyön yhteydessä kiitotien reuna-alueelle rakennettiin nurmipintainen lennokkikenttä.

Kenttä alueen raivaus tehtiin talkootyönä

Rakentamista jatkettiin maansiirtotyöillä

Sorakennttä näkymä pohjoiseen

Sorakennttä näkymä etelään

Ensimmäiset koneet laskeutuivat syyskuun alussa 1979

Sorkakenttä ilmasta 80-luvun loppupuolelta

Asfalttipinta saatiin vuosina 1989-1991

Kiitotien asfantointi saatiin valmiiksi 1991

1990-luvulla lentokentällä ei tehty merkittäviä korjaus- tai rakennustöitä, lukuun ottamatta reuna-alueiden raivausta.

Lentokonehallin rakentaminen

Lentokonehallin rakentaminen nousi ajankohtaiseksi, kun kerhon oma kalusto lisääntyi ja säilytystilojen tarve kasvoi. Talkootyönä rakennettu halli valmistui kentän yhteyteen vuonna 1986, tarjoten 287 neliömetriä tilaa lentokoneiden säilytykseen ja huoltoon. Hallin yhteyteen rakennettiin myöhemmin myös huolto- ja oleskelutiloja. Puutavara saatiin lahjoituksena ja muutkin materiaalit hallia varten oli saatu jo aikaisemmin. Hallin ansiosta kalusto saatiin suojattua säältä ja ilkivallalta, mikä mahdollisti tehokkaamman ja pitkäjänteisemmän lentotoiminnan.

Halli rakennetti täysin talkootyönä ja materiaali saatiin pääasiassa lahjoituksena.

Halli valmistui 1986

Myöhemmin hallin yhteyteen rakennettiin toimistotilat

Varainhankinta

Varainhankinta on ollut tärkeä osa kerhon toimintaa alusta alkaen. Lentokenttä ja kaluston hankintaa rahoitettiin osin talkootyöllä ja erilaisilla varainkeruumuodoilla. Avustuksia lentokentän rakentamista ja kehittämistä varten saatiin valtiolta ja kunnalta.

Talkootoiminnalla varoja saatiin mm. pääsylippujen myymisestä eri tapahtumissa, aurausviittojen tekemisestä, lumen pudotuksista katoilta, rakennusprojekteista, lahjoituksista yms. Vuosien aikana tehtiin myös muutama kerhon oma ilmaisjakelulehti, jotka toivat tuloja kerholle.

Kerhon aktiivisuus varainhankinnassa mahdollisti kentän, hallin ja kaluston hankinnat sekä ylläpidon, ja talkootyöllä oli tässä keskeinen rooli.

Koulutustoiminnalla oli myös varsin suuri merkitys tulojen hankinnassa. Varsinaista toimintaa varten haettiin ja saatiin useina vuosina liikuntatoiminta-avustusta. Lentokentän rakentamiseen ja lentokaluston hankintaan jouduttiin ottamaan myös pankkilainaa, jota sitten maksettiin näillä varainhankinnoilla. Kerhon aktiivisuus varainhankinnassa mahdollisti kentän, hallin ja kaluston hankinnat sekä ylläpidon, ja talkootyöllä oli tässä keskeinen rooli.

Varainhankintaan kuului mm. lumien pudotus katoilta. Kuva 80-luvun puoliväliltä

Toiminnan hiipuminen

2000-luvun alkaessa kerhon toiminta alkoi hiljalleen hiipua. Jäsenmäärä väheni ja aktiivisuus laski, mikä johti kaluston asteittaiseen myyntiin. Kiurun Lentäjien omistama Cessna Reims Rocket FR172, jota käytettiin purjelentokoneiden hinaukseen ja palolentoihin, myytiin vuonna 2001. Purjelentokoneista Astir CS myytiin vuonna 1998 ja Ka 6 CR vuonna 2002. Kerhon omistama Beaver-ultrakevyt myytiin vuonna 2008. Lentäviä jäseniä oli tuolloin enää muutama, ja jäljelle jäi vain kaksipaikkainen Blanik L13, joka ei enää ollut lentokelpoinen. Tämän vuoksi purjelentotoiminta päättyi kokonaan. Kiurun Lentäjien omistama Cessna 150 mahdollisti lentotoiminnan vielä muutaman vuoden ajan. Lentokentän kunto kuitenkin heikkeni: asfalttipäällyste halkeili ja kenttää ympäröivät puut sekä vesakko kasvoivat. Ilmailuharrastus Kiuruvedellä oli vaarassa hiipua täysin.

Toiminta hiipui 2000-luvulla ja vesakot valtasivat reuna-alueet

Asfaltin halkemat kasvoivat nurmea.

Asfaltin reunalla kasvoi vesakko

Vesakko ja puusto oli vallannut reuna-alueet.

Toiminnan uudelleenkäynnistäminen 2016

Tausta ja päätös toiminnan elvyttämisestä

Syksyllä 2016 heräsi ajatus kerhon ja lentopaikan toiminnan elvyttämisestä. Syyskuussa järjestettiin ylimääräinen kerhon kokous, jossa valittiin uusi johtokunta. Toiminnan uudelleen käynnistymiseen vaikutti merkittävästi myös se, että ulkopaikkakuntalaisia mm. lennokkiharrastajia saatiin mukaan kerhon toimintaan. Kerhon toiminta-ajatus päivitettiin vastaamaan uuden aikakauden tavoitteita, ja ensimmäiseksi päämääräksi asetettiin lentokentän kunnostaminen. Tämän yhteydessä Kiurun Lentäjien omistama Cessna 150 siirtyi kerhon omistukseen. Cessna 159 ja Blanik purjelentokone myytiin ja niistä saadut varat käytettiin kentän kunnostukseen. Lentokelvottomien lentokoneiden myynti oli haastavaa, mutta myynnissä onnistuttiin hyvin ja näillä saatiin riittävä rahoitus lentokentän kunnostukseen

Kentän kunnostus

Kentän kunnostustyöt käynnistettiin vuonna 2016 ja viimeistelyt saatiin tehtyä seuraavana vuonna. Näihin kuului muun muassa asfalttihalkeamien korjaus, vesakon raivaus ja uusien kiitotien merkintöjen maalaus. Kentän eteläpään puuston poistamisesta sovittiin maanomistajan kanssa, ja alueelta poistettiin 2,25 hehtaaria puustoa. Kasvanut puusto aiheutti merkittävän reunaesteen, joten ilman tätä toimenpidettä ei kentän kunnostus olisi ollut mahdollista.

Kentän yhteyteen rakennettiin lisäksi nurmipintainen lennokkikenttä, joka mahdollisti lennokkitoiminnan alueella.

Kentän kunnostustyöt tehtiin pääasiassa talkootyönä, mutta myös ulkopuolisia urakoitsijoita jouduttiin käyttämään. Kerholaiset hyödynsivät myös omia työkoneitaan konetöissä. Kaivinkoneella suoritettiin huomattava osa töistä, kuten kantojen poisto ja reuna-alueiden tasoitus. Tämä auttoi kerhoa taloudellisesti selviytymään lentokentän kunnostus työstä.

Kentän kunnostukseen käytettiin lähes 1000 talkootyötuntia, josta osa oli konetyötä. Kustannuksia kentän kunnostuksesta on kertynyt vuoteen 2021 mennessä n.19 000 €, josta merkittävä osa on kentän pohjoispään puuston poistaminen, jota jouduttiin maksamaan maanomistajalle.

Koska kentällä ei ole ollut sähköjä, rakennettiin hallin yhteyteen aurinkosähköjärjestelmä, joka on ollut riittävä nykyiseen toimintaan.

Kaikki tämä on rahoitettu pääasiassa kerhon omistaman ja tarpeettomaksi jääneen lentokaluston myynnillä. Lisäksi avustusta on saatu myös Ilmailuliiton tukisäätiöltä lennokkikentän rakentamiseen ja aurinkosähköjärjestelmään.

Työt aloitettiin syksyllä 2016 vesakon ja puuston raivauksella.

Syksyn aikana saatiin reuna-alueita raivattua ja tastattua.

Työt jatkuivat keväällä 2017 ja lennokkikentää tasattiin koneellisesti-

Kaivinkoneella poistettiin kantoja ja tasattiin reuna-alueita

Kiitotien eteläpäästä poistettiin puustoa.

Lennokkikentän tasauksessa käytettiin kivenkeräys konetta.

Asfaltin halkemat avattiin ja paikattiin kylmämassalla tai pikipaikkausena

Kiitotiemerkinnät tehtiin omana työnä.

Syksyllä 2017 nurmi kasvaa jo lennokkikentällä

Toiminnan uudet painopisteet

Toiminnan painopiste siirtyi uudelleen käynnistämisen myötä ultrakevytlentämiseen, painopisteohjattuihin (Trike) liitimiin sekä lennokkitoimintaan. Ultrakevytlentäjän lupakirjakurssi aloitettiin yhteistyössä Lapinlahden Ilmailijat ry:n ja Kiuruveden kansalaisopiston kanssa. Koulutuksen myötä kerhoon saatiin uusia ultrakevytlentäjiä ja Trike-lentäjiä. Osa jäsenistä hankki yhteisomistukseen ApolloFox-ultrakevyen lentokoneen, jota myös käytetään koulutuksessa. Trike-lentäjät puolestaan hankkivat omia Trike-liitimiä, joita säilytetään kerhon hallissa. Paikkakuntalaiset lisäksi kenttää käyttää myös useita ulkopaikkakuntalaisia Trike lentäjä.

Ultakevyt Apllo Fox. Kerhon jäsenten omistama 2018–

Nykyiseen toimintaa kuuluu Trike-liitimet, joita on kerhon jäsenten omistamina useita.

Trike lentäjät ovat pitäneet kentällä leiriä useana vuotena

Nurmipintainen lennokkikenttä mahdollistaa nyt hyvät olosuhteen lajin harrastajille

Jungmeister laskussa kentälle.

Aircombat taistelulennokkien kilpailuja on pidetty vuodesta 2019

Kerhotoiminnan virkistyminen ja tulevaisuuden näkymät

Ilmailupäiviä on järjestetty uudelleen useana vuotena, mikä on lisännyt kerhon vireyttä ja aktivoinut toimintaa entisestään. Vuoteen 2025 mennessä kenttä on pysynyt aktiivisessa käytössä. Kerhotoiminta Kiuruvedellä on elpynyt pitkän hiljaiselon jälkeen, ja tulevaisuus näyttää lupaavalta. Kerhon kehittämisessä painotetaan jatkuvuutta sekä uusien jäsenten hankintaa, vaikka se onkin haastavaa kuten aiemminkin. Alueen väestörakenteen muutokset tuovat omat haasteensa, mutta tilanne on vastaava myös muualla Suomessa. Tästä huolimatta kerho on onnistunut säilyttämään ilmailun kipinän Kiuruvedellä ja tarjoaa jatkossakin mahdollisuuksia harrasteilmailuun sekä nuorille että aikuisille. Kerhon toiminnassa on nykyisin mukana myös useita ulkopaikkakuntalaisia lennokkiharrastajia sekä Trike lentäjiä.

Yksi suurimmista tulevaisuuden haasteista on saada aktiivisia jäseniä mukaan kerhon toimintaan. Lentokentän kunnossapito aiheuttaa myös merkittäviä haasteita. Kiitotien asfalttipinta tarvitsisi laajempaa korjausta, mutta kerholla ei ole siihen riittäviä taloudellisia resursseja. Toistaiseksi kiitotien vaurioita on kuitenkin pystytty korjaamaan kevyemmillä toimenpiteillä

Ilmailukerho Kiurun Siivet ry:n tarina on esimerkki sinnikkäästä yhteisöllisyydestä, talkoohengestä ja ilmailun ilon jakamisesta usean sukupolven kesken. Kerho on onnistunut pitämään ilmailun liekin elossa Kiuruvedellä ja tarjoaa jatkossakin mahdollisuuden harrasteilmailuun sekä nuorille että aikuisille.

Ilmailupäiviä on järjestetty useana vuotena

Trike liidintoiminta on olennainen osa nykyistä toimintaa.

Kenttä toimii monen Trike-liitimen kotipaikkana, ja hallista löytyy yhteensä kuusi Trike-liidintä säilytyksessä.

Aircombat kilpailuja on pidetty vuodesta 2018 alkaen

Nurmipintainen lennokkikenttä mahdollistaa nyt hyvät olosuhteen lajin harrastajille

Jungmeister laskussa kentälle.

Apollo Fox -ultrakevytkone, kerhon jäsenten omistama 2018–

OH-U637 laskussa kiitotielle 33

Kentällä on myös sauna ja peseytymis mahdollisuus

Tässä oli kerhon 50 vuoden historia tiivistettynä; syksyllä 2026 tulee kuluneeksi 10 vuotta uudelleen käynnistymisestä.

Faktatiedot kerhon historiasta

Perustamisvuosi: 1976
Puheenjohtajat:
- Jaakko Kastarinen 1976–1986
- Sakari Linnilä 1987–1996
- Jari Tikkanen 1997–2015
- Aimo Heinonen 2016–

Lentopaikan päällikkö
- 1979-1988 Jukka Manninen
- 1988-2002 Jaakko Kastarinen
- 2002- Jari Tikkanen

Harrastuslajit: Moottorilento, purjelento, ultrakevytlento, lennokkitoiminta, Trike-liitimet
Kerhon ilmaisjakelulehtiä julkaistiin
1983 1986 1988

Lentokalusto historian aikana:
- Purjelentokoneet: Blanik L-13 (1981–2017), Ka 6 CR (1984–2002), Astir CS (1988–1998)

Blanik L-15 OH-631

Astir CS OH552

Ka 6 cr OH220

- Moottorikoneet: Cessna 150 E (1976–2018), Rallye Commodore MS892 (1977–1982), Reims Rocket FR172 (1982–2001) Kiurun Lentäjät Oy:n omistamat

Rallye Commodore MS 892 OH-SDO

Cessna 172FR OH-CNQ

Cessna 150E OHCEF

- - Ultrakevytkoneet: Beaver RX-650 (1991–2008), Puma Sprint 145 (koulutus käytössä 1987-1990 ei kerhon omistuksessa)

Ultrakevyt Beaver RX-650